Tämänhetkinen tutkimusprojekti:
SENSOMOTORINEN VIIVÄSTYMÄ JA
KOGNITIIVINEN KIELELLINEN KEHITYS
KASVATUSTIETEIDEN LAITOS
2003-
Väitöstutkimuksen tausta ja tarkoitus
Kyseessä on nk. kehityksellinen tutkimus, jossa 5-6-vuotiaiden eri tavoin vammaisten lasten (erityislasten) kehitystä tarkastellaan suhteessa ns. normaaliin kehitykseen. Tutkimukseen osallistuvien lasten yleisimmät diagnoosit (tai niiden epäilyt) ovat autismi, AD(H)D ja dysfasia. Lasten kehitystä katsellaan sekä taakse- että eteenpäin, sillä esimerkiksi dysleksian (lukivaikeus) ensimmäiset oireet ovat havaittavissa yleensä jo varhaislapsuudessa. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sitä parempia tuloksia oppimisvaikeuksien kuntoutuksessa saavutetaan. Näin ollen myös varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on olennainen rooli erilaisten lasten yksilöllisen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukijana ja ongelmien ennaltaehkäisijänä.
Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, miten sensomotoriikassa ilmenevät ongelmat heijastuvat lasten kognitiiviseen kielelliseen kehitykseen. Kehitys kun on varsin moninainen vuorovaikutuksellinen prosessi. Yhdenkin kehityksen osa-alueen ongelmat saattavat vaikuttaa muihin osa-alueisiin monin eri tavoin ja vieläpä hyvin yksilöllisesti. Sensomotoriikan kehittymisen viivästymisen tiedetään vaikuttavan kielelliseen kehitykseen ja siinä etenkin kielelliseen tietoisuuteen, joka puolestaan luo pohjan myöhemmälle lukemaan ja kirjoittamaan oppimiselle. Vertailevasta tutkimusotteesta huolimatta painopiste on jokaisen lapsen vahvuuksissa. Jokainen lapsi kun on erityinen omalla tavallaan.
Osa vammaisista lapsista kuuluu ns. pidennetyn eli 11-vuotisen oppivelvollisuuden piiriin, joten mm. koulumuodon valintaan liittyvät kysymykset ovat oleellinen osa tutkimusta nimenomaan oppimisvaikeuksien ennakoinnin näkökulmasta. Erityislasten vanhempia lasten siirtyminen päiväkodista kouluun askarruttaa luonnollisesti aivan erityisesti, sillä kouluvalmiudessa kyse on paitsi lasten kyvyistä niin myös opettajien asenteista. Siitä, ovatko he valmiita vastaamaan myös erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Tietty diagnoosi kun ei tänä päivänä enää automaattisesti ratkaise lapsen sijoittamista erityisluokalle tai erityiskouluun. Nyt myös vaikeavammaisille lapsille voidaan antaa mahdollisuus käydä koulua vaikkapa omassa lähikoulussaan yhdessä ikäistensä vammattomien lasten kanssa. Tällöin erityisopetus tulee tarvittaessa oppilaan luo, ei päinvastoin.
Tutkimusmenetelmät
Tutkimuksessa on kehitetty uusi standardoitu monipuolinen testi esikouluikäisten lasten arviointiin. (Poussu-Olli & Merisuo-Storm 2005). Tarkoituksena on tuottaa myös erilaisia kuntoutuksellisia interventioita oppimisen tueksi. Esikoulutesti on kehitelty PEKI-projektissa, jossa olen itsekin ollut mukana. Testin osa-alueet ovat omatoimisuus, visuaalinen ja auditiivinen hahmottaminen, kielellinen tietoisuus, matemaattinen osa-alue sekä hienomotoriset taidot. Lisäksi testissä arvioidaan jo lukemaan oppineiden lasten lukemisen taso.
Testauksen lisäksi kokonaiskuvaa lasten yksilöllisistä suoritusprofiileista tullaan täydentämään myös mm. päivähoitohenkilöstöä ja vanhempia haastattelemalla. Juuri vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita, ja lapsen vammaisuus koskettaa aina koko perhettä. Näin tutkimusaineisto on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Useamman menetelmän käyttäminen lisää tiedon määrää ja parantaa tutkimuksen luotettavuutta.
|
